Kirjastosta löytyi myös "oman rodun" mukainen koirukirja. Tästä teoksesta löytyi paljon kivoja kuvia, mutta varsinaista rodun mukaista asiaa kirjassa oli vain muutama sivu. Loppuosa kirjasta käsitteli yleistä koirunhoitoasiaa pennun hankinnasta lähtien. Empiirisesti tuli kuitenkin todistettua se, että koiruherran häntä on rotumääritelmän ihanteen mukainen: kaarelle taipuvan hännän ja selän väliin mahtui juurikin tyhjä wc-paperirulla. (Koiraherra ei näyttänyt sanottavammin pahastuvan empiirisestä tutkimuksestani.)

Omat lapset ovat tietysti kaikkein rakkaimmat ja oma koiru on kansikuvapoikiakin söpömpi.