Sunnuntai on mainio päivä ostoksilla käymiseen, sillä silloin liikkeissä on väljää. Piipahdin kaupungilla. Aikaa meni parisen tuntia sisältäen lounastamisen. Löytyikö mitään kivaa? Hyvä kun jaksoin kantaa kaiken kotiin.

Etsin neljästä kenkäkaupasta matalakantaisia, järkeviä ja kauniita hippakenkiä. En löytänyt yksiäkään. Argh! En ole elämäni aikana oppinut ymmärtämään, miksi naisille myydään erikseen kävelykengät - siis kengät, joilla voi kävellä. Korkeakantaiset kengät jalassa tunnen esiintyväni elokuvassa "Nilkkamurtuma, the making of". Vaadin kenkäasiaan sukupuolten välistä tasa-arvoa!

Vaikken hippakenkiä löytänytkään niin kenkiä kumminkin:

Puoli numeroa liian ison kengän voi korjata pohjallisilla. Myyjä suositteli kesää vasten hajustettuja pohjallisia, niiden kanssa kenkään ei tarvitse sukkaakaan. Erm. Toivottavasti kyseessä oli yleisluontoinen toteamus eikä mitään henkilökohtaista... Mutta nämä pohjalliset ovat todellakin hajustetut. Voin kertoa, että hajustetut pikkuhousunsuojat ovat näihin verrattuna hajuttomat... O tempora, o mores!

Löysin itselleni kivan ja edullisen asukokonaisuuden kesähäihin. Minä en käytä mekkoja. En käytä. En. KappAhlista löytyi valkoinen hörhöpusero ja sen kanssa Lindexiltä pellavahousut neljälläkympillä. Molemmat yhdistyvät juuri ostamiini kenkiin sekä pashminahuiviin, jota olen viimeisen kuukauden ajan pitänyt 24/7. Kenkien ja huivin sävyt eivät aivan soinnu täydellisesti toisiinsa. Niitä käytetään kuitenkin niin kaukana toisistaan, ettei sävyero haitanne.

Samoihin sävyihin sointuva pikkukassi ja luomivärit tekevät asusta riittävän juhlavan. Toivon, että muutkin ovat samaa mieltä... Jostain syystä olen aina vierastanut pellavahousuja, vaikka nämä tuntuivat sangen mukavilta. Muistelen kammoni juontuvan pellavaan syntyvistä rypyistä ja istumavekeistä: pellavahousut näyttävät kivoilta tasan niin kauan kuin pysyy seisomassa!