Brandin rakentaminen on sekä tiedettä että taidetta, se selviää tästä kirjasta. Brandi on se lisäarvo, jonka kuluttaja on halukas maksamaan tuotenimestä. Tuon halukkuuden olemassaolo ja määrä on minua moneen kertaan mietityttänyt. Toki ihminen haluaa viestiä tuotemerkeillä ympäristölleen ja Mersulla nyt vain on Ladaa enemmän brandiarvoa. Tuotteen kauneus ja / tai  kestävyys ovat useinkin trendikkäällä brandilla kilpailijoitaan paremmat. Hyvälle tuotteelle on myös helpompaa rakentaa markkinointikampanja.

Mutta miten ihmiset saadaan ostamaan vaikkapa wc-istuimen pesuun kolme euroa pullolta maksavaa WC-ankkaa, kun vastaavaa geneeristä tuotetta saa saman määrän alle eurolla? Merkkituote tuskin tässä tapauksessa on erityisen paljon kestävämpää (Fairyä on kyllä tälläkin kriteerillä onnistuttu myymään vuodesta toiseen), pyttyputsarin pullon estetiikalla tuskin on suurta merkitystä ja puhdasta varmasti tulee vaikka nestesaippualla, kunhan muistaa hieman harjaakin heilutella. WC-ankan menestyksekäs markkinointi - se on taidetta.

Ihmiset haluavat tuttuja brandeja ja yleensä pysyvät siinä, mikäli ovat tuotteeseen jokseenkaan tyytyväisiä. Uuden tuotteen kokeilemisessa on tietty inertia, joka voidaan rikkoa esim. ilmaisnäytteillä. Markkinoinnissa kannattaa vedota sekä tunteeseen että järkeen. Yllättävän usein niin tehdäänkin, kun asiaa alkaa tarkkailemaan. Tänään törmäsin mainokseen, jossa myytiin "Hyvänmakuista vaaleaa leipää, jossa on paljon kuituja". Kouluesimerkki!