Tämä kirja julkaistiin vuosikymmen sitten juuri sopivasti John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta -kirjan vanavedessä. Grayn vaikutus Dunderfeltiin on ilmeinen: tämä teos käsittelee menestyskirjan kanssa samaa aihetta ja yrittää olla riittävän keveä ja mielenkiintoinen vedotakseen Graysta ja horoskoopeista kiinnostuneeseen yleisöön. Samalla tähän kirjaan on yritetty saada syvällisempi ja tiedettä lähestyvämpi näkökulma. Mukaan onkin liitetty muutama asiaan epäolennaisesti liittyvä sitaatti Jungia, Platonia, Freudia.

Kirja tarjoaa muutaman esimerkin sukupuolille tyypillisestä käytöksestä. Kirjassa esiintyvät esimerkkihenkilöt ovat mielestäni vallan lapsellisia ja labiileja. Rouva suuttuu miehelleen, kun tämä kysyy, voisiko hän auttaa kotitöissä. (Mies osoitti kysymyksellään naiselle, että mies kokee itsensä ulkopuoliseksi yhteisen kodin huolehtimisessa.) Miehet taas... "kun mies tekee jotain, hän ei voi kestää sitä, että nainen seisoo vieressä." Naisen läsnäolo tekee tilanteesta kyttäämistä tai päällepäsmäröintiä. Tulee myös muistaa, että: "Miehillä on tosiaan tapana hahmottaa tilanteet kilpailuna, ikäänkuin oma arvovalta olisi koko ajan uhattuna tai että sitä pitää alituisesti mittauttaa." Rouvien tuleekin välttää kaikkinaista miesten ja heidän ideoidensa arviointia ja arvostelua. Muutoin mies voi kokea vaimon pyrkivän alistamaan häntä ja aggressiiviset tunteet heräävät. No joo, karrikoin hieman - mutta vain hieman.

Koen itse omaavani poikkeuksellisen paljon molempien sukupuolien ominaispiirteitä. Minulla on lukuisia perinaisellisia ominaisuuksia: Käytän huomattavan paljon aikaa ja viikkorahojani meikkeihin, vaatteisiin, sisustamiseen, kaikkeen kauniiseen. Luen naisten- ja kotiaiheisia lehtiä. Olen empaattinen, sanavalmis ja osaan keskustella ihmisten kanssa. Toisaalta minulla on myös roppakaupalla perimiehisiä ominaisuuksia: Olen kiinnostunut tietokoneista, pienistä teknisistä vimpaimista ja lentokoneista. Pidän luonnontieteistä, seuraan talousuutisia ja ajattelen välillä liiankin loogisesti. Ehkäpä juuri "dualistisuuteni" vuoksi pystyn mielestäni suhteellisen helposti kommunikoimaan ja löytämään yhteistä niin miesten kuin naistenkin kanssa. Toisaalta samasta syystä koen myös vaikeaksi samastua naisryhmään.

Käyttäytyminen ja asioihin suhtautuminen ovat osittain tilannekohtaisia. Oman käyttäytymisen muokkaaminen tilanteen ja henkilön mukaan on järkiteko. En suostu uskomaan, että asiallisesti käyttäytyvät ja eri sukupuolta edustavat järkevät, stabiilit ihmiset tarvitsevat toistensa ymmärtämiseen empatiaa ja ymmärtämisen halua suurempia työkaluja. Sukupuolet toki eroavat toisistaan, mutta yksilölliset erot ovat aina suurempia kuin Y-kromosomista riippuvaiset. Olemmeko eri planeetoilta? Järjetön kysymys!