252886.jpg
Colby Buzzell on 26-vuotias amerikkalainen, joka on viettänyt elämäänsä high schoolin päättymisen jälkeen skeitaten, elämästä nauttien ja satunnaisia hanttihommia tehden. Kun rahat ovat loppu eikä vaihtelusta ja seikkailusta ole tietoakaan, hän päättä kokeilla armeijaan värväytymistä. Merijalkaväki ei valitettavasti juuri sillä hetkellä tarvitse uutta verta riveihinsä, mutta maavoimien värväri on kiinnostunut Buzzellista. Värväri lupaa kahden vuoden heti alkavan pestin ja jopa neljän tuhannen dollarin liittymisbonuksen. Ilmainen ylläpito ja veroton palkka houkuttelevat. Kun pienehkö rikosrekisterikään ei ole este armeijaan liittymiselle ja värväri kädestä pitäen opastaa, millä konsteilla armeijan huumetestin voi läpäistä, tulee Buzzellista jalkavoimien masi.

Sota on aina absurdia, mutta Buzzellin kokemukset ja tarinat Irakin sodasta ovat pitkälti banaalia karnevaalia. Kuwaitin puolella sotilaille on tuotu omat elokuvateatterit, kuntosalit ja Burger Kingit. Sotilaat saavat myös hankittua riittävästi viihde-elektroniikkaa. Kelpaa siinä sitten taistella, kun panssarivaunun sisällä voi luukuttaa iPodistaan Metallicaa ja ikuistaa tositilanteet kiinnittämällä videokamera kypäräänsä. Vapaa-aikaa tappaessaan sotilaat editoivat ikiomat sotaleffansa,  joissa he itse ovat sankareita. Buzzell yrittää kunnostautua sotilaana, mutta vaalii silti anarkistista puoltaan tekemällä pientä turvallista jäynää niin paljon kuin osaa. Ramadanin alun juhlistaminen tupla-annoksella pekonia vain on enemmänkin absurdia karnevaalia kuin kapinaa mitään kohtaan.

Kokonaiskuvaa sotatilanteesta ei kellään rintaman miehistä ole. Omista kokemuksistaan Buzzell kirjoittaa päiväkirjaa sekä blogia. (Tässä kohdin nousee väkisinkin mieleen tv-klippi BBC:n sotakirjeenvaihtaja Simpsonista: "Tämä on kahdeskymmenes kuudes sotani - mutta ensimmäinen, jossa minulla on sähköhammasharja.") Satunnaisesti taistellaan, kertaalleen Buzzell on vähällä menettää henkensä, enimmäkseen sodasta tulee normaalitila, Buzzellin blogi saa pienimuotoista julkisuutta. Lopulta Buzzellin komennus päättyy, hän palaa takaisin siviiliin ja etsimän hanttihommia. Fuck The War -slogania kantanut ja armeijaa halveerannut Buzzell miettii, lähtisikö hän kutsun käydessä uudelleen sotimaan. Hänen loppupäätelmänsä on: todennäköisesti.