152852.jpg
Daniel Golemanin Tunneäly-teos oli 1990-luvun keskeisiä teoksia. Tämä muutamaa vuotta myöhemmin julkaistu jatko-osa oli minulla lukematta. Päätin korjata tilanteen. Goleman itse kirjoittaa tämän jatko-osan olleen tarpeellinen siksi, että pääteos käsitteli tunneälyn soveltamista vain lähinnä lastenkasvatukseen.

Suuresti arvostamani Tunneäly-kirjan rinnalla tämä teos on kuitenkin vain syventävää lukemista. Tällä kirjalla on paikkansa: Goleman täydentää tällä teoriaansa. Mikään suuri lukuelämys kyseessä ei kuitenkaan ole. Pitkähkössä mutta helppolukuisessa kirjassa on lukuisia esimerkkejä yritysmaailmasta: henkilövalinnoista, johtajuudesta ja henkilöstön kouluttamisesta.

Tunneälytaidot ovat elämässä usein tavanomaista älykkyyttä tarpeellisempia. Goleman kiinnittää huomiota myös siihen, että keskimääräinen älykkyysosamäärä on ollut jatkuvasti nousussa. Kuitenkin tunneälyllinen osaaminen on yhä huonompaa. Tunneälyn kuten "tavanomaisen" älykkyydenkään suhteen emme ole tasavertaisia. Tunneälytaidot ovat kuitenkin kehitettävissä olevia, ja jokaisella meistä on mahdollisuus oppia niitä.