Teoksen takakansi ratsastaa pitkälle kirjoittajan psykologian professuurilla. Tällä kirjalla on kuitenkin hyvin vähän tekemistä tieteen tai tieteellisen otteen kanssa. Kyse on ennemminkin yhden ihmisen ajatuksista, joiden annetaan ymmärtää olevan pelkkiä yhden ihmisen ajatuksia jotain huomattavasti dogmaattisempaa. Perttulan näkemys onnellisuudesta on sujuvasti kirjoitettua mutta mielestäni hieman lattea, naiivi ja mustavalkoinen. Nopealukuinen teos on yllättävän keskinkertainen ja mitäänsanomaton - tämä teos ei herättänyt minussa ajatuksia, ihastusta tai vihastusta.