Eduskunnan äänestettyä tänään sen puolesta, että hedelmöityshoitoja voidaan antaa myös yksinäisille naisille ja naispareille, on tämä "yksinäisen odottajan" kirja tänään poikkeuksellisen ajankohtainen. Olen itse ehdottomasti eduskunnan enemmistön kanssa samaa mieltä. Tämä kirja kuitenkin soveltuisi vaikkapa propagandaksi vastakkaisen näkemyksen kannattajille.
Teineille varoittavaksi esimerkiksi käyvässä kirjassa Mantu on vahingossa raskaaksi tullessaan 36-vuotias. Raskaustestin hän tekee jostain syystä vasta raskausviikolla 12+1, jolloin hän ei enää ole oikeutettu lailliseen aborttiin. Neuvolassa hän saa kirjasen "Meille tulee vauva", vaikka suhde miesystävään loppui jo aiemmin. Mantu vastustaa isyyden selvittämistä saadakseen lapselle isän. "Yritin tehdä asian helpoksi ja kivaksi isälle, koska uskoin sen olevan ainoa tapa suojella lapsen ja isän hataraa yhteyttä." Isä käy tapaamassa poikaansa pari kertaa mutta toteaa, ettei hänestä ole moiseen. Minäminän keskellä Mantu ei edes muista mainita, että lapsella on oikeus saada elatusta sekä perimisoikeus molempiin vanhempiinsa.
Välillä on kivaa. Välillä rahat ovat loppu, tiskivuoret painavat niskaan ja äiti soittaa auttavaan puhelimeen pahoinpideltyään (anteeksi, läimäytettyään - selkeä nyanssiero) lastaan. Voimaannuttavaa?
Kirja on ennemminkin "terapiakirja" kuin otsikkonsa mukainen voimakirja. Mantu yrittää antaa vinkkejä käytännön elämään, mutta neuvot laskujen maksamisesta ja tärkeiden papereiden (kuten Kelan ja sossun papereiden) säilyttämisen tärkeydestä kertovat jotain kirjoittajan arjenhallinnasta. Mantu saa myös itselleen ilmaisen pyykkikoneen menetelmällä, jossa toive lähetetään universumille. Universumi vastaa ja paluupostissa tulee tutuntulle muutossa tarpeettomaksi käyvä pyykkikone. Arjenhallinnan lisäksi myös koko kirja on jossain määrin kaoottinen: selkeä runko vyöryvän rakenteen sijaan olisi parantanut luettavuutta roimasti.
Kommentit