Tunnekoukut ovat sitä, kun tunteet ja ajatukset jäävät päälle. Levy jää soimaan, kelaat asioita aivan turhaan. Tunteet ja emootiot ovat tilapäisiä ja menevät ohi. Aggressio kestää 15 - 30 sekuntia. Hetken kun hengittelee, niin se menee ohi. Siinäpä kirjan oleellinen sisältö olikin: monisanaisesti ilmaistuna, yleisimpiä tunteita eritellen, biofyysissosiaalisia kokonaisuuksia ajatellen ja lukuisia harjoituksia laatien kirjaan saadaan menemään 140 sivua.

Minulla on omat fakkiutuneet preferenssini. Tykkään siitä, että asiat sanotaan selkeästi ja ajautumatta pahemmin sivupoluille. Arvostaisin myös sitä, että jos kirjan otsikko on "Irti tunnekoukuista", kirjassa myös määriteltäisiin selkeästi ja kommervenkeittä, mikä tunnekoukku on. Plussaa saisi myös siitä, jos kirjassa olisi punainen lanka, ajatus jota kehitellään eteenpäin. Tästä kirjasta jää jotenkin sellainen jälkimaku, että mukaan on ympätty kaikki se, mistä tekee mieli kirjoittaa. Sisällysluettelo laaditaan vasta kaiken tämän jälkeen.

Tekstejä on monenlaisia. Julkaistavan kirjan teksti täytyy kirjoittaa niin moneen kertaan, että kapulakielisyydet ja töksähtelevät ajatukset hiotuvat pois. Tästä kirjasta olisi voinut saada hyvänkin teoksen uhraamalla siihen enemmän aikaa ja kehittelemällä kieltä ja sisältöä. Dunderfeltin ajatus hyppää asiasta toiseen mutta lukija odottaa asioiden seuraavan loogisesti toisiaan.

Dunderfelt ilmoittaa kirjaprojektinsa taustalla olevan John Ruskanin teoksen "Emotional Clearing". Ruskanin teokseen aionkin tutustua tarkemmin!