Nälkäpalkalla on kertomus siitä, kun toimittaja Barbara Ehrenreich päättää kokeilla elämää jenkkiläisellä minimipalkalla. Hän viettää kuukauden kerrallaan kolmessa eri osavaltiossa. Jokaisessa paikassa hän hakee koulutusta vaatimattoman työpaikan, hankkii itselleen asunnon ja elää kuukauden tuloillaan.

Toimittaja hylkää New Yorkin ja Los Angelesin, sillä näissä työväenluokka koostuu lähes kokonaan värillisistä. Muuallakin valkoisesta rodusta on selvästi hyötyä: tarjoilijoiksi palkataan syntyperäisiä yhdysvaltalaisia, jotka taitavat kielen.

Toimittajan kokeilemat työtehtävät ovat tarjoilija, vanhusten hoitokodin keittiöapulainen, siivooja ja WalMartin myymäläapulainen naisten vaatetusosastolle. Kaikista maksettiin kuusi dollaria ja risat tunnilta. Asumiseen upposi ajoittain yli puolet tuloista. Monelle matalapalkkaiselle oma huone olikin ylellisyyttä: motellihuoneessa asui kolme tai neljä ihmistä, Floridan Key Westissä pelkkä asuntovaunun vuokra "trailer parkissa" maksoi yli 600 dollaria kuussa. Usealle kokonaisen asunnon vuokraaminen oli mahdotonta, sillä he eivät mitenkään voineet kuvitella saavansa kokoon vuokratakuuta (kuukauden vuokra plus yhden kuukauden vuokra etukäteen). Jotenkin kaikki kuitenkin tuntuivat selviävän päivästä toiseen.