Ruotsalainen teos lasten ylipainoisuuden ja lihavuuden hoidosta ottaa aiheeseensa rankan otteen. Lihavuus on sairaus, jota tulee sinällään (ilman liitännäissairauksia) aktiivisesti hoitaa kustannuksissa pahemmin pihistelemättä. Ruotsalaisten paisuessa vuosi vuodelta lähes suomalaisten tahdissa ei tämän alan työsarka totisesti tule lähivuosina loppumaan.

Ylipainoisuuden ja lihavuuden hoitoon kirja suosittelee kolmeportaista mallia, jossa huomattavan suuri osa "potilaista" tarvitsee erikoissairaanhoitoa. Kirjan hoito-ohjeita siteeraan tässä tarkoituksellisesti kokonaisuudesta erotettuna, mutta minusta nämä olivat hetkittäin aika karmeaa luettavaa: "Niinpä jos syö rasvaista ruokaa käyttäessään Xenicalia, saa ripulin. -- Ripulit ovat niin epämiellyttäviä, että henkilö lakkaa syömästä rasvaista ruokaa. Tällaisen lääkkeen käyttö saattaa pelottaa lasta, jonka on ehkä vaikea ymmärtää, mikä ruoka on rasvaista." Teini-ikäisiä ruotsalaiset ovat hoitaneet VLCD-dieeteillä ja tutkimushankkeissa jopa gastric bypass -leikkauksilla. Lihavia lapsia on lupa ruokkia vain kolmella lautasellisella ruokaa päivässä. Lautasesta puolet on täytettävä kasviksilla, eikä päivällisen jälkeen ole lupa syödä mitään. Aterioilla santsaaminen ja lisäkeleivät eivät ole sallittuja. Sisarukset taas saavat syödä kuten ennenkin - jopa iltapalan. Suomessa lapsiperheitä kehotetaan tekemään painonhallinnasta perheen yhteisen jutun: kaikki syövät samaa terveellistä ruokaa niin paljon kuin haluavat. Ruotsalaisen kirjan mukaan taas lihavaa lasta tulee opettaa sietämään nälkää ja taistelemaan sitä vastaan. Lihava on sairas ja syö siksi eri ruokaa kuin muut - unohtamatta viedä omia porkkanatikkujaan syntymäpäiväjuhlille. Liikapaino on kansanterveydellinen ongelma, mutta ihan näin järeitä konsteja en ole valmis allekirjoittamaan hyvänä (tai käypänä) hoitona.