Tämä kirja on suoranainen herkkupala meille, jotka pidämme kummallisesta huumorista ja / tai evoluutiobiologiasta. Koko kirjan vankka asiapläjäys, joka muuten olisi hyvinkin puisevaa ja teoreettista, on tekstiä keventävästi puettu Sofian sohvan tyyliseen kysymys- ja vastauspalstaan. Parhaimmillaan teksti soljuu näin jouhevasti:

"Hyvä Tohtori Tatjana,
Olen rukoilijasirkka. Olen huomannut, että nautin seksistä enemmän, jos puren rakastajaltani ensin pään pois. Päättöminä ne kouristelevat todella kiihottavasti. Jotenkin ne tuntuvat silloin vähemmän estyneiltä, innokkaammilta - se on uskomatonta... Oletteko te huomanneet saman?
                                        Päättöminä parhaita, Lissabon"

Luomakunnan seksielämästä löytyy enemmän perversioita ja turmeltuneisuutta kuin keskiverrosta pornoleffasta. Kirjan mielenkiintoisinta luettavaa ovat homoseksuaalisuutta käsittelevät osiot. Luonnossa esiintyy ajoittain myös homoseksuaalisuutta ja lajien välistä ystävyyttä. Lempilajini pullonokkadelfiini tapaa paritella myös kilpikonnien, haiden ja ankeriaiden kanssa. (Kun ajattelee delfiinin ja ankeriaan välistä aktia, oravat ja pingviinit ovat yllättäen delfiinejä söpömpiä.) Paviaaneilla homostelu parantaa kumppanien välistä ryhmätyötä. Emme edelleenkään tiedä paljoakaan homoseksuaalisuudesta, mutta sitä esiintyy luonnossa toistuvasti. Homoseksuaalisuuden säilyminen luonnonvalinnassa sukupolvesta toiseen ei ole sattumaa, vaikka syitä voimme vielä vain arvailla. Homouden periytyvyydestä on kokeellista tietoa vain banaanikärpästen osalta. Risteyttämällä on saatu aikaan kantoja, joissa urokset ovat bi- tai homoseksuaalisia. Mikäli useita tällaisen kannan uroksia on paikalla samaan aikaan, ne jahtaavat toisiaan ringissä.

Yksiavioisuus on luonnossa hyvin harvinaista. Kuitenkin sitä on evoluution myötä syntynyt useaan otteeseen, eli jonkinlaista evoluution konvergenssia yksiavioisuuteen löytyy. Mielenkiintoinen on myös tutkimusasetelma, jossa on tutkittu ihmislasten todellista geneettistä isyyttä. Mikäli kaikki alenevan polven jälkeläiset periytyvät samasta esi-isästä, löytyy kaikilta miespuolisilta jälkeläisiltä sama geneettinen markkeri Y-kromosomista. Tämä oli tutkittu kaikkien Sykes-nimisten brittiläisten miesten osalta. Osoittautui, että noin 1,3 prosentilla per sukupolvi oletettu isä ei ollutkaan lapsen geneettinen isä. Tätä aihetta olisi helppo tutkia laajemminkin, mutta lieneekö poliittinen korrektius "isyystutkimuksen" rahoituksen esteenä.

Kirjan teksti voi ihastuttaa tai vihastuttaa, mutta varmasti se puhututtaa, herättää ajatuksia ja mielenkiintoa luonnontieteisiin.