Hmm... joistain jutuista aika vain ajaa ohitse nopeammin kuin toisista. Tässä lainaus vuonna 1992 julkaistusta positiivisen ajattelun oppaasta:

Mummo elää yksin puulämmitteisessä mökissään. Eräänä tammikuisena päivänä jäiselle pihamaalle on satanut vettä, ja hakiessaan puita pihan perällä olevasta liiteristä mummo kaatuu niljanteella ja katkaisee jalkansa. Jäisessä maassa istuen mummo ristii kätensä ja kiittää Jumalaa siitä, että poikki meni jalka eikä käsi. Hän kun niin pitää käsitöiden tekemisestä. Ei haittaa paljonkaan, vaikka jalka on paketissa, kun kädet ovat terveet. --- Jos mummo olisi samassa tilanteessa katkaissut kätensä, hän olisi kiittänyt Jumalaa siitä, että kysymyksessä oli käsi eikä jalka. Hän kun niin mielellään käy naapureissa juttelemassa. Ei haittaa paljonkaan, vaikka käsi on paketissa. Kun on terveet jalat voi kävellä naapuriin milloin haluaa.