"Psykologia on pikemminkin sukua uskonnolle, sillä psykologiassa olemme tekemisissä uskomusten kanssa. Ilmiötä selittävät käsitteet ovat kuvitteellisia samaan tapaan kuin uskonnollinen käsite synti on kuvitteellinen psykologian näkökulmasta. Kun käytämme psykologisia käsitteitä, ongelmana on, että syntyy helposti illuusio, jonka mukaan käsitteet kuvaavat jotakin sellaista, mikä todella on olemassa. Jotkut ihmiset tosiaankin uskovat sellaisten asioiden olevan olemassa, kuten ego, self, valtataistelu, itsetunto, homeostaasi, transferenssi, vastustus jne. On keksitty käsitteitä, jotta voitaisiin hahmottaa ympäröivää maailmaa, ja ne ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. On kuin uskoisimme, etä tähtikuviot ovat taivaalla todella olemassa."

Lyhytterapia on terapiaa, jossa pienellä interventiolla voidaan parantaa monenmoisia ongelmia tietämättä, miten tai miksi asia ratkeaa. Kirjan lennokkaimmassa esimerkissä psykoosi parantuu ja potilas kuntoutuu työelämään. Ratkaisun avain on siinä, että oikeasta lääkityksestään huolestunut potilas sai leikkiä ja vekslata lukuisilla pillereillä etsien sitä oikeaa. Potilaalle ei kerrottu, että kaikki erinäköiset pillerit sisälsivät samaa lääkettä.

Lyhytterapialla on toki paikkansa ja se on jo tuonutkin tervettä väriä terapiarintamalle. Jossain vaiheessa lähes jokaisen onnettoman tai ongelmaisen katsottiin tarvitsevan syvälleluotaavaa ja useamman vuoden kestävää psykoterapiaa. Kun heiluri sitten heilahti liikaa pitkäkestoisten terapioiden puolelle, oli lyhytterapiatrendin nousu odotettavissa. Heiluri näyttää sitten tietysti heilahtavan toiseen suuntaan liiankin pitkälle.

Kohtuus kuitenkin kaikessa. Ihan itkettää, jos pätevät terapeutitkin uskovat psykoosin paranevan kirjassa kuvatulla tavalla. Psykoterapia ja psykiatria ovat mielestäni aloja, joita tarvitaan ja joissa laadunparantamiselle ja uskottavuuden lisäämiselle on huutava tarve. Tästä kirjasta tulee tunne, että lapsi lentää pesuveden mukana.