Olen parin viime vuoden aikana lukenut monta teosta mielenterveyden häiriöistä. Viime aikoina kiintiö tuntuu täyttyneen. Nämä teokset ovat jotenkin perusankeaa luettavaa. Tiedostan olevani hyvin sensitiivinen ihminen tunnetilojen suhteen: masentuneen ihmisen seurassa olemisen lisäksi pelkkä mielenterveyden häiriöistä lukeminenkin riittää viemään mielialaani alaspäin. En varmasti menestyisi minkään sortin terapeuttina - muutaman viikon päästä alkaisin varmaan jo etsimään köyttä...

Teoksen kirjoittaja on psykoanalyytikko. Tämä näkyy myös kirjassa selvästi. Psykoanalyyttinen näkökulma poikkeaa suuresti omasta luonnontieteellispohjaisesta maailmankuvastani, jossa asioita pitää pyrkiä objektiivisesti määrittämään ja mittaamaan. Tästä näkökulmaerosta johtuen tämä kirja on mielestäni hyvinkin puutteellinen. Myllärniemen nopealukuinen teos sopii eittämättä hyvin Kirjapajan kustantamien kirjojen sarjaan.