Tämä teos on hyvin epälooginen. Kirja alkaa yleisen elämänfilosofian opastuksella, jonka jälkeen siirrytään anteeksiannon tematiikkaan. Loppu kirjasta (sivulta 50 lähtien) kertoo kirjoittajan vetämästä kahdentoista terveydenhoitajan ryhmästä, joka houkuteltiin kokoon Vauva-lehdessä olleella ilmoituksella: "Haluatko osallistua uuden, ehkäisevän mielenterveystyön menetelmän kehittämiseen? Menetelmää voidaan myöhemmin käyttää mm. perhevalmennuksessa." Kyseessä oli kuitenkin kurssi, jossa osallistujia kehotettiin ennen nukkumaanmenoa antamaan tietoisesti anteeksi kaikille mahdollisille ihmisille. Osallistujia kehotettiin kirjoittamaan ylös uniaan, joita ryhmässä syväluotaavasti sitten analysoitiin. Tästä vedettiin johtopäätöksiä kurssilaisten kehittymisestä ihmisinä kohti onnellisuuden poutaisaa satamaa.

Aihe on mielenkiintoinen, mutta tämä kirja tekee kummallisen sekasotkun kirjoittajan omista ajatuksista, joita ryyditetään tieteellisillä viittauksilla. Oudot johtopäätökset, syy-seuraus -suhteet ja unenmuokkauksesta yms. pseudotieteestä tehdyt selvitykset luovat kokonaisuuden, joka on sanalla sanoen kaoottinen.