Tämä 1900-luvun kenties tunnetuin näytelmä oli viime viikkoon saakka minulla lukematta. (Eikä kun olen lukenut osan teoksesta englanniksi jo alaikäisenä - muistan, että osa näytelmätekstistä löytyi lukion englanninkirjasta!) Yleissivistyksen nimissä tämä kirja tarttui kirjastosta mukaani.

Näytelmäteksti ei tekstinä tarjonnut kovasti yllätyksiä. Beckett kirjoitti teoksensa vuonna 1949 ja teoksen uudelle tyylilajille katsotaan olleen sosiaalinen tilaus. Tämä siivitti teoksen nousua maineeseen. Ketä sitten ovat näytelmän päähenkilöt Vladimir ja Estragon? Entäpä sivuhenkilöt Lucky ja Pozzo? Ja kuka kumma on Godot? Viimeiseen kysymykseen Beckett itse vastasi: "Jos tietäisin sen, olisin sanonut sen näytelmässä." Niinpä. Beckett halusi kirjoittaa selkeän, myyvän, viihteellisen ja helppotajuisen näytelmän, jonka roolihenkilöt puhuivat ajan tyylin vastaisesti tavanomaisella puhekielellä. Minua viisaammat ovat kuitenkin nähneet tässä näytelmässä "tiivistettynä ihmisen absurdin osan maan päällä".  Koska kaikki tulkinnat ovat sallittuja, minä olen halukas uskomaan yhtä tavallisimmista tulkinnoista: Vladimir on venäläinen ja Estragon juutalainen ja näytelmä kuvaa toisen maailmansodan aikaista Ranskaa tai Saksaa. Tässä viitekehyksessä näytelmän uudelleenlukeminen tuntui vielä avaavan uusia kohtia tekstistä.