Kirjan ideana on käsitellä filosofian perusteita tv-sarjojen pohjalta. Homer Simpson on selvästikin epikurolainen uskoessaan, että mielihyvä on tärkeintä. Epikurolaisen periaatteen mukaan mitä vähemmän ihminen voi itse vaikuttaa halujensa tyydyttämiseen, sitä enemmän hän kärsii turhautumisesta ja tyytymättömyydestä. Hyvä epikurolainen elämänohje on siis yrittää välttää haluja, joiden tyydyttäminen riippuu muista. Niinpä Homer välttää urahaaveita ja keskittää halunsa halpaan ja runsaasti saatavilla olevaan ruokaan ja juomaan - donitseihin, pizzaan, hot dogeihin ja halpaan Duff-olueen. Ja niin edelleen.

Kirjan idea on mainio ja hetkittäin teksti on todella mainiota. Ajoittain teksti on kuitenkin tekemällä tehtyä ja väkisin väännetyn oloista. Yksittäinen vitsi ei ihan jaksa kannatella kokonaista kirjaa. Tämä on kuitenkin kivaa rentouttavaa lukemista. Kirjan lukemisessa myöskään se tosiasia, etten ole koskaan katsonut Sopranos- tai Buffy-sarjaa, ei haittaa tekstin ymmärtämistä lainkaan.