Tuttavapiirissäni yllättävän moni on ollut ns. lataamolomalla, vielä useampi on ollut sen tarpeessa. Tämä(kin) ilmiö on ollut minulle outo ja vieras. Kyllä, työelämä on nykyisin yhä vaativampaa, stressaavampaa ja kuluttavampaa. Olen koko elämäni ajan kokenut jonkinasteista alemmuutta siitä, etten ole erityisen tuottelias ja aikaansaava ihminen. Väsyn ja stressaannun toistuvasti, mutta ainakin toistaiseksi olen siitä toipunut ja palautunut nopeasti.

Mutta mikä saa ihmisen ottamaan työelämän niin vakavasti, että ilo elämästä katoaa? Muut elämänalueet katoavat?  Mikä saa ihmisen hukkaamaan itsensä? Tämän kirjan luettuani en edelleenkään osaa vastata. Kirjan kirjoittanut, itsekin loppuunpalamisen kokenut psykologi Fredrik Bengtsson kirjoittaa varmastikin silkkaa asiaa yhteiskunnan muutoksesta, rooliodotuksista, työpaikoista huonoina organisaatioina, poikkikulttuurisesta perspektiivistä ja yhteiskunnan arvomaailmasta. En kuitenkaan todellakaan allekirjoita kirjasta kumpuavaa näkemystä, jossa loppuunpalaminen lopulta nähdään terveenä reaktiona sairasta ympäröivää yhteiskuntaa vastaan.