Luin hiljattain Pekka Aukian vaimonsa kanssa kirjoittaman kirjan "Täyttä päivää - elämää eläkkeellä". Tämä Aukian aikaisempi teos taas on kirjoitettu hänen tyttärensä kanssa. Eroa tyylissä ei kuitenkaan huomaa. Molemmat teokset ovat äärimmäisen käytännönläheisiä. Näin pitkässä teoksessa se alkaa jo väkisinkin haitata: pelkkien käytännön ohjeiden lukeminen alkaa tuntua lattealta ja puuduttavalta. Uusperhekuviot tarjoaisivat monenlaista mielenkiintoista pohdittavaa, joista olisi ollut mielenkiintoista lukea.

Uusi suurperhe käsittelee nykyajan uusperheitä. Kun perheessä on minun, sinun ja meidän lapset, elämän sujuvaksi saattaminen on tavanomaista haastavampaa. Veri on useimmiten vettä sakeampaa eikä toisen lasta välttämättä voikaan rakastaa kuin omaansa. Vastaavasti useimmiten vain alle kouluikäiset lapset pystyvät ottamaan uuden äidin tai isän omakseen. Perheen uuden aikuisen on kuitenkin ryhdyttävä huoltajaksi uusille lapsilleen. Uuden aikuisen ja lapsen välille voi kuitenkin syntyä omanlaisensa lämmin side. Uskon vakaasti, että tasapainoiseksi aikuiseksi kasvaakseen lapsi tarvitsee ensisijaisesti useampia pysyviä ja lämpimiä tunnesuhteita luotettaviin ja selkopäisiin aikuisiin. Tietysti on toivottavaa, että ainakin joku näistä aikuisista olisi lapsen oma äiti tai isä. Lapselle tärkeintä kuitenkin on se, että että lämpimiä ja pysyviä tunnesiteitä on olemassa.