Viimetinka toimi jälleen tehokkaammin kuin läjä Kuinka pääsen eroon vitkastelusta -aiheisia kirjoja. Tänään olen synnyttänyt koko viime vuoden kirjanpidon. Jostain syystä jokaisena vuonna yksi toimistotarvikeostoja sisältävä noin viidentoista euron arvoinen kuitti on hukassa. Meillä Suomessa on onneksi reilu verottaja, jolle tiliotekin on riittävä tosite. Huomisiltana ajattelin vielä tarkistaa numerot. Keskiviikkona on vapaapäivä, ja silloin olisi tarkoituksena tehdä tilinpäätös.

Jälleen kerran olen viettänyt päivän elämästäni tehden kirjanpitoa ja kaksi viikkoa elämästäni miettien, että minun pitäisi olla tekemässä sitä. Kirjanpitoon ei mennyt edes koko päivää elämästäni: tänään olen lisäksi käynyt äänestämässä, seurustellut läheisten kanssa, laittanut ruokaa, katsonut Da Vinci -koodin DVD:ltä, juonut kahvia ja syönyt pullaa, jännännyt vaalituloksia ja käynyt kylvyssä. Jälleen kerran vannon pyhästi tekeväni tästä lähtien kirjanpidon ajantasaiseksi joka kuukausi ja käyväni lävitse kaikki paperinivaskat takuukuiteista pankkitalletuksiin. Epäilemättä lupaan tämän saman jälleen ensi maaliskuussa. Ehkä kokeilen laittaa pari ostamistani teoksista tyynyn alle... Oma vitkastelu ja saamattomuus ovat ärrrsyttäviä piirteitä, joista toivoisin pääseväni eroon.

Kansanedustajat ovat vuosi vuodelta hassummaksi käyvää sakkia. "Oman" ehdokkaani löytäminen oli loppujen lopuksi hyvin helppoa. Koko läänissä oli mielestäni tarjolla tasan kolme ns. substanssiehdokasta. Heistä Paula Lehtomäki edusti ainoana puoluetta, jota voisin kuvitella äänestäväni.  Lehtomäen keräämät yli 16 000 ääntä ovat täältä raukoilta rajoilta kerättynä todella huikea saavutus. Ehkäpä substanssilla sisään pyrkivät ehdokkaat eivät vielä sittenkään tarvitse omaa kiintiötään!