Tässä on toinen maalaisjärkinen kasvatusopas. Tästä kirjasta selviää, että lapsille saa asettaa sääntöjä. Lapsille paitsi voi myös kannattaa asettaa nukkumaanmenoaika. Säännöistä ei myöskään kannata joustaa, vaikka lapsi protestoisikin niitä vastaan. Useimmille vanhemmille tällaiset ajatukset ovat itsestäänselviä, mutta ei suinkaan kaikille. Epäilen kuitenkin, etteivät nämä kirjat tavoita niitä eniten tarvitsevia.

Kirja kertoo, että kasvatuksen tärkein työ tehdään seitsemään ikävuoteen mennessä. Sen jälkeenkin toki on toki mahdollista korjata virheitä. Tämä ikäpyykki on minulle käsitteenä jokseenkin uusi, mutta samantapainen ajatus on itselläni ollut mielessäni. Useimmiten ekaluokkalaisesta on jo nähtävissä, mitä hänestä "isona" tulee. Seitsemänvuotiaan itsetunto, minäkuva, sosioekonomiseen luokkaan samaistuminen ja tietyt käytösmallit, jotka tunnistan mutta joita en oikein osaa verbaalisesti ilmaista, tuntuvat useimmiten säilyvän läpi elämän.

Yhä useampi lapsi on saanut kasvaa siihen, ettei heitä kukaan määrää. Osaa heitä pystyy peruskoulu, armeija tai joku muu taho auttamaan. Suurimmalle osalle näistä lapsista tuskin käy elämässä hyvin.