Osa-aikaista erityisopetusta saa 20 % peruskoulumme oppilaista. Lisäksi 5,7 %  oppilaista on erityisopetuksessa. Yli neljännes  peruskoululaisista saa siis erityisopetusta. Lukumäärä on mielestäni yllättävän korkea. (Melko kallista, voisi tähän varmaan mainosta mukaellen myös lisätä.)

Kirjan mielenkiintoisinta antia oli lukea oireiden helpottamisesta. Tarkkaavaisuushäiriöiselle lapselle oppitunnin mittainen keskittyminen voi olla liikaa. Siksi oppitunti tulisikin jakaa oppimistuokioihin. Lyhyestä hetkestä, jolloin lapsi saa poistua paikaltaan (esim. pyyhkimään taulun) on yllättävän paljon hyötyä. Ylivilkkautta voidaan helpottaa reippaalla toiminnalla tai rentoutumisharjoituksella ennen keskittymistä vaativaa tehtävää.

Nähdyn hahmottamisen vaikeuksista kärsiville oppilaille pyritään hankkimaan oppimateriaaleja, joissa tekstit ja kuvat ovat harvassa ja selkeinä kokonaisuuksina. Tekstejä kirjan sivulla voidaan osin peittää sopivan kokoisella pahvilla tai kartonki-ikkunalla. Työvälineestä on hyötyä etenkin silloin, kun matematiikan kirjan aukeamalla on runsaasti pieniä laskutoimituksia. Pienelle koululaiselle voi lukemista opetellessa olla hyödyksi ikkuna, josta näkyy vain yksi sana kerrallaan. Taitojen lisääntyessä ikkunoita suurennetaan. Nähdyn hahmottamisen vaikeuksista kärsivän lapsen voi olla vaikea oppia numeroita ja kirjaimia, sillä ne saattavat hänen silmissään vaihtaa paikkaa, kääntyä akselinsa ympäri, hyppelehtiä tai yksinkertaisesti muistuttaa liikaa toisiaan. Niinpä d ja b, q ja p sekä 6 ja 9 voivat olla vaikeita erottaa toisistaan. Kirja kehottaa tällöin kokeilemaan mielikuvaharjoituksia ja muistisääntöjä ("yhdeksän ylhäällä").