Lahjakkaiden kasvatus liittyy saumattomasti kirjaan "Luovuus - taito löytää, rohkeus toteuttaa", joka löytyy blogistani toukokuun kohdalta. Kari Uusikylä on  Lahjakkaiden kasvatus -kirjan kirjoittaja sekä Luovuus-kirjan toinen kirjoittaja. Luovuus ja lahjakkuus ovat toisiaan sivuavia käsitteitä, joita ainakaan minä en osaa määritellä.

Uusikylä muistuttaa siitä, että lahjakkuus (ÄO yli 150 tai minkä tahansa erikoisalan lahjakkuus, esim. musiikillinen huippulahjakkuus) on paitsi huikea potentiaali myös elämää hankaloittava asia. Lahjakkaan elämä on lähes väistämättä hyvin yksinäinen elämä. Lahjakasta lasta tulisi myös erityisesti tukea siinä, että hän osaisi suhtautua oikein muihin - lahjakkaan näkökulmasta erilaisiin - ihmisiin asianmukaisella tavalla. Monelle lahjakkaalle tuottaa nimenomaan vaikeuksia se, että hänen on vaikeaa tulla toimeen ihmisten kanssa, joiden kiinnostuksen kohteet ovat täysin erilaiset ja ylipäätään vähäisemmät. Onnelliselle elämälle tämä sopeutuminen voi kuitenkin olla kaikkein tärkein asia.

Kuinka lahjakkuutta voidaan sitten parhaiten tukea? Ikiaikainen keskustelu erityisopetuksesta tai tasokursseista, erikoisluokista ja niiden elitismistä on enemmän poliittista kuin kasvatus- ja kehityspsykologiaan perustuvaa. Uusikylä tarkastelee asiaa kiihkottomasti ja yllättävän monipuolisesti.