Arki voi olla tylsää tai tappavan tylsää - tai sitten mielenkiintoista, hullaannuttavaa tutkimusmatkaa. Kaikki on kiinni asenteesta, väittää tämä kirja. Kirja on päälle vyöryvää tajunnanvirtaa. Kirjasta mahdollisesti löytyvä elämänfilosofia jää piiloon henkilökohtaisten huippututkimusyksikköjen ja pellossa tapahtuvien kädenpyöritysjuoksujen jalkoihin. Hypomania on eittämättä kivaa, mutta Mertzi Bergmanin ajatuksenjuoksu on minulle valitettavasti liian korkealentoista ja hyppelehtivää. Joutunen jatkossakin tyytymään tähän marraskuun vegetatiiviseen tilaan, jossa huomaan hitaasti taipuvani valoa (= kirkasvalolamppua) kohti. Välillä vaihdan huonetta, jotten juurru sohvaan kiinni...