Uskolla alistetut eli Marianne Jansson ja Riitta Lemmetyinen ovat suomalaisia naisia, jotka ovat viettäneet suuren osan elämästään nunnina saksalaisessa luostarissa. Tämä kirja kertoo lähes kokonaan kyseisen luostarin julmasta vallankäytöstä. Lisäksi kirjassa sivutaan seksuaalista hyväksikäyttöä ja insestiä.

Jansson ja Lemmetyinen joutuivat luostarielämässään luopumaan omasta identiteetistään ja alistumaan sokeasti luostarin vallan alle. Uskonsisaria kiellettiin keskustelemasta keskenään luostarin opetuksista ja säännöistä. Erityisen musertavina he kokivat tilaisuudet, joissa yksilön työpanosta arvosteltiin julkisesti eikä kritisoidulla ollut oikeutta puolustautua.

Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Ikävä kyllä kirja ei pääse ymmärrettävää "meille on tehty väärin, olemme uhreja" -asennetta pidemmälle. Olisi mielenkiintoista lukea enemmän lahkojen ja kulttien (joiksi ainakin minä luen monenmoista aina lestadiolaisuudesta vapaamuurareihin) ominaisuuksista, eroista ja yhtäläisyyksistä. Mielenkiintoista olisi myös pohtia, mikä saa ihmisen liittymään tälläiseen ryhmään ja pysymään siinä (toinen kirjoittajista vietti luostarissa 17 vuotta, monet seksuaaliset hyväksikäytöt jatkuvat toistakymmentä vuotta). Joitain yhteisiä nimittäjiä ryhmien jäsenillä varmastikin on. Kenestä tahansa ei saa jäsentä kulttiryhmään - minkälaiset asiat ovat altistavia ja suojaavia tekijöitä? Jotkin uskonnolliset ryhmäthän kohdistavat lähetys-/käännytystyötään ihmisiin, jotka ovat vasta kokeneet järkyttäviä asioita kuten läheisen kuoleman.

Kirja on varmastikin tarpeellinen. Tutkimuksen mukaanhan eniten työpaikkakiusaamista esiintyy seurakunnissa. Uskonto on läpi ihmiskunnan historian ollut vahvimpia vallankäytön välineitä. Nykyisin uskonto on omantunnon kysymys: meillä on vapaus valita, olemmeko valmiita myöntymään omaatuntoamme vastaan sotiviin asioihin ryhmäkurin nimissä. Tämän suuren vapauden tiedostamattomuus tai käyttämättä jättäminen on mielestäni synneistä suurimpia.