Hänen nimensä on Csikszentmihalyi. Hän saa jo nimellään meidät miettimään, millainen rasite kummallinen nimi voi ihmisellä ole (kunpa Jade-Jennikoiden vanhemmat lukisivat tämän kirjan).

Flow-ilmiö on nykyisin jo yleiskielen termi, mutta tässä viisitoista vuotta sitten ilmestyneessä teoksessa tuo optimaalinen tekemisen tila esitellään ensi kerran. Mitään uutta ja ihmeellistä flow-ilmiöstä ei minulle tästä kirjasta löytynyt, kirjailijan oleellinen sanoma on referoitu satoja kertoja alan kirjallisuudessa.

Kirja on hyvin takkuista luettavaa, sillä kirjoittaja siirtyy sukkelasti ajasta ja paikasta toiseen. Kirjassa on käsittämättömän paljon kulttuurisia ja historiallisia viittauksia.Yhdessä kappaleessa mainitaan arktiset alueet ja Kalaharin autiomaa, eskimot ja heidän mytologiansa. Seuraavassa kappaleessa mainitaankin jo Karibian saaret, niiden plantaasit ja espanjalaiset valloittajat. Siitä siirrytään sukkelasti ranskalaiseen sosiologiin Emile Durkheimiin, nobelisteihin, Vietnamin sotaan, kvanttifysiikan kehittämiseen, William Telliin -oopperaan jne. Ainakaan minun aivoni eivät seuraa vaivattomasti kirjan punaista lankaa, kun teksti rönsyilee tarpeettomasti.

Kirjan luettuani huomasin, että teos on myös suomennettu nimellä "Flow, elämän virta".