Olen lukenut aiheesta toistakymmentä kirjaa, mutta tämä on ensimmäinen kohtaamani suomenkielinen teos aiheesta. Kaiken mahdollisen säilöminen on suomalaisille yleinen harraste - etenkin sodan kokeneille ihmisille se on ollut luontevaa toimintaa. Tavaroita hamstraamalla ihminen rakentaa itselleen pesää ja turvallisuuden tunnetta. Entisajan järkevyys on kuitenkin nykyisin elämää haittaavaa toimintaa. Turha tavara syö kalliita asuinneliöitä, lisää siivottavan määrää ja vaikeuttaa tavaroiden löytämistä. Pahimmillaan tavaran hamstraaminen ja kyvyttömyys luopua siitä täyttää pakko-oireisen häiriön kriteerit.

Tämä kirja soveltuu meille, joille liika tavara on lähinnä epäjärjestystä aiheuttava ja tehokkuutta alentava asia. Elitistiseksikin tämän kirjan maailmaa voi vapaasti kutsua. Ainakin omakohtaisesti olen kuitenkin huomannut, että huomattavan suuri osa kodissa olevista astioista, vaatteista, kirjoista jne. ovat vuodesta toiseen (lähes) käyttämättöminä. En muista koskaan katuneeni yhtäkään poisheittämistäni tai -lahjoittamistani tavaroista.

Kirjassa on lukuisia hyviä vinkkejä. Ainoastaan olen eri mieltä siitä, ettei puolison tai lapsen tavaroiden hävittäminen häneltä salaa ole hyväksyttävää. Kanssa-asujan rojuvuoret ovat varmastikin raivostuttavia, mutta mielestäni tähän ongelmaan on löydyttävä jokin muu ratkaisu kuin tavaran salahävitys. Miksi siis siirrellä, järjestellä, pestä ja tomuttaa tarpeetonta tavaraa?

Kaikki roju ei aina ole niin konkreettista: kyse voi olla myös paperisaasteesta tai tietokoneeseen säilötyistä turhista tiedostoista tai sähköpostiviesteistä. Tässä kohdin tunnen piston sydämesssäni: minulla on mappitolkulla turhaa paperia. En koskaan palaa säästämiini opiskeluaiheisiin tai lukuisilta täydennyskoulutuskursseilta saamiini monistenivaskoihin. Kuitenkin huomaan ajattelevani, että niissä täytyy olla annos jotain mystistä informaatiota, joka estää minua hävittämästä niitä. Tiedän itsekin älyllisellä tasolla ko. mappien olevan minulle tarpeettomia, mutta jostain syystä mapit ovat kuitenkin vuodesta toiseen saaneet köllötellä kaapintäytteenä.

Kirjaa siteeraten elämän ei tulisi olla omistamista ja hankkimista vaan olemista ja tekemistä. Pieni kertauskurssi aiheesta soveltuu minulle hyvin elämänläksyksi. Jospa ottaisin mystisten mappieni läpikäymisen alkusyksyiseksi projektiksi!