Barbara Ehrenreichin kirja Nälkäpalkalla löytyy aiempaa blogistani. Tässä uudemmassa teoksessa idea on sama: toimittaja Ehrenreich salaa todellisen henkilöllisyytensä ja ammattinsa ja lähtee hakemaan itselleen uutta työpaikkaa. Siinä missä Nälkäpalkalla-teoksessa sukellettiin matalapalkka-alojen maailmaan, Petetty keskiluokka -teoksessa Ehrenreich lähtee etsimään valkokaulustyötä.

Vajaan vuoden aikana Ehrenreich ei onnistu pääsemään edes yhteenkään varsinaiseen työhaastatteluun. Jälkikäteen hän arvioi tehneensä työnhaussa joitain oleellisia virheitä kuten asettamalla palkkatoivomuksensa (min. 60 000 USD) liian ylös. Vastoin varsinaista sisältöään tämä kirja ei kerro juurikaan mitään jenkkiläisestä yrityskulttuurista. Sen sijaan tämä teos raportoi hyvin Ehrenreichin kokemuksia työnhakijalle suunnatuista palveluista. Vaikka täällä koto-Suomessa elämmekin hyvin toisenlaisessa maailmassa, osa Ehrenreichin kokemuksista on arkipäivää täälläkin. Persoonallisuustesteillä ei ole (juurikaan) mitään tieteellistä perustelua, mutta silti niitä käytetään työhönottamisperusteina. (Lähimmäinen kyllä totesi tähän, että lähinnä niitä kai käytetään muka-vakavastiotettavina perusteluina sille, miksi joku tietty henkilö valitaan eikä sitä pätevämpää.) Soveltuvuustestaukset ja CV:n viilaukset maksanee Suomessa enimmäkseen yhteiskunta. Se ei kuitenkaan tee kyseisistä työllistämistoimista ja muka-neuvonnoista yhtään sen moraalisempia. Petetty keskiluokka on ajatuksia herättävää mutta ei ehkä kovin vakavasti otettavaa lukemista. Suosittelen!