Viime vuosina on ollut selkeä tilaus hyvin maalaisjärkisille elämänohjeille. Tähän skaalaan kuuluvat myös Dr. Phil kuin kotoinen steppaava tv-psykiatrimme Ben Furmankin. Muksuoppi yksinkertaisesti kehottaa muuttamaan ongelman opeteltavaksi taidoksi. Taito esitellään lapselle, lasta motivoidaan eri tavoin, kehutaan ja palkitaan edistymisestä ja onnistumisesta. Lastenkasvatuksessa kannattaa aina muistaa myös ns. tuplakehut eli lasta kannattaa kehua toiselle ihmiselle niin, että lapsi on itse paikalla todistamassa asiaa. Uuden taidon opittuaan lapsi voi saada vastaavanlaisen tuplapalkinnon myös pääsemällä opettamaan hallitsemaansa taitoaan toiselle lapselle. Mielestäni jonkinlaisen arjen kasvattajasankarin palkinto tulisikin myöntää kaikille niille vanhemmille, jotka saavat isommat sisarukset opettamaan käytöstapoja tai pytyllä käymistä nuoremmille sisaruksilleen.

Ainoa pieni kriittinen mutina löytyy siitä, ettei kaikessa pidä liioitella. Nuoret vanhemmat ja opettajat saavat Muksuopista varmasti apua opettaessaan lapsia pois kynsien pureskelusta tai ruokajonossa tönimisestä. Kirjan esimerkkitapausten pikku pyromaanin ja pakko-oireista kärsivän lapsen niputtaminen samaan kastiin vain tuntuu jotenkin graavilta.