Tulistuva lapsi -teos tarjoaa takakantensa mukaan "uuden lähestymistavan helposti turhautuvien ja joustamattomien lasten ymmärtämiseen ja kasvattamiseen". Kirjan sisältö on tiivistettävissä hyvinkin ytimekkäästi.

Helposti tulistuvat lapset kokevat usein turhaumia. Kirja kehottaa puhumaan aiheesta ja opettamaan näiden tilanteiden tunnistamista. Raivokohtauksen oikeampi nimisi olisi turhauma, joka purkautuu aggressiivisesti. Lapsen tulisi ensin oppia tunteelleen nimi, sitten tunnistamaan nämä tilanteet. Tämän jälkeen myös lapsen käytös tulee muuttumaan.

Kirja opastaa vanhempia tunnistamaan pahat paikat etukäteen. Usein uhma- ja raivokohtaukset liittyvät nälkään, väsymykseen tai paikasta toiseen siirtymiseen. Kasvattajan avaintermi on empatia. Empatiaa osoittamalla lapset saadaan uhmakkuuden ja näsäviisauden sijaan avautumaan ja kertomaan tunteistaan. Yhdessä voidaan sopia toimintasuunnitelma, jossa sekä aikuinen ja lapsi tulevat toisiaan puolitiehen vastaan.

Näin yksinkertaisin ohjein elämän pitäisi helpottua. Totta vai tarua? Totta lienee ainakin se, että uhmakkaat lapset varmasti kohtaavat ympäristössään tavanomaista enemmän negatiivista palautetta ja kohtelua. Empatian ja muidenkin lämpimien tunteiden osoittaminen näille lapsille on varmastikin tärkeää. Tunteiden tunnistaminen ja niiden nimeäminen ovat varmasti myös taitoja, joissa keskivertosuomalainen ala-asteen arviointikaavakkeen mukaisesti "tarvitsee harjoitusta".