Joululoman alkajaisiksi hommasin Ikeasta uudet kalusteet eteiseen ja niille kotiinkuljetuksen. Kalusteet saapuivat välipäivinä, mutta yksi peiliovi oli rikki. Rikkinäisen oven tilalle lähetettiin uusi, joka myös oli rikki. Kolmannen oven kuljetusfirma unohti toimittaa sovittuna päivänä. Eipä hätää, sovittiin uusi päivä. Tämäkin pääsi unohtumaan, sanoin eiliselle sovittu kolmas yritys kolmannesta ovesta.

Kuljetusfirma kuitenkin lupasi toimittaa paketin myöhemmin samana päivänä. Puhelimitse jo tosin varoiteltiin, että paketti on pahoinpidellyn näköinen ja sen sisältä tippuu styroksin paloja. Tällä kertaa kuski unohti ilmoittaa puhelimitse saapumisestaan, mutta joutaahan sitä ravintolasta juoksemaan kotiovelle kolmen minuutin varoitusajallakin. Kieltäydyin allekirjoittamasta rahtikirjaa ennen kuin olin kurkistanut pakettiin sisälle. Paketissa oli yhden oven sijaan *kaksi* ovea. Ensimmäinen oli kuitenkin ehjä, kolme muuta palautettiin Ikeaan.

Hetkittäin ihmetyttää, miten yksinkertaiset asiat voivat olla kamalan vaikeita. Nyt on kuitenkin uusi eteinen ja siitä iso ilo.



Vaatekaapit, korkea lipasto ja seinäpeili ovat kaikki Ikeasta. Pax-vaatekaapeista löytyi erityiskorkea ja erityiskapea (37 cm) kaappimalli, jolla kapeasta kerrostaloeteisestä saa parhaiten kaiken mahdollisen säilytystilan irti.

Koirapoika siirtyi viime torstai-iltana kokonaan kolmen tassun politiikkaan. Perjantaina täytyi sitten myöhästyä kurssilta ja viedä koiru tohtorille. Koiratohtori kertoi etutassun olkanivelen luksoituneen pois paikaltaan, mutta nivel oli kuitenkin löytänyt takaisin omalle paikalleen. Lauantaina luksaatio toistui vielä kahdesti. Pahoin jo pelkäsin, että 14-vuotiaan koiran lopun alku oli jo käynnissä. Nyt koiru on kuitenkin ollut pirteä ja iloinen oma itsensä. Fiksu koirapoika on myös omaehtoisesti jättänyt hyppäämättä sohvalle ja sänkyyn. Ilmeisesti väärin arvioitu hyppy sai tassun pettämään. (Lohdutuksena täytyy myös muistella koiratohtorin kommentteja: "Aivan upea 14-vuotiaaksi!" ja "Hieno papparainen!")

Puhelimeni oli tänään noudettavissa. Työn luovuttaja kauhisteli, kuinka puhelintani oli pidetty kolmatta viikkoa märkänä muovipussissa - puhelimen kastuessa huollon täytyy tapahtua nopeasti. Känny kai halusi elää, sillä se toimii jälleen. "Systeemilevyn ultraäänipesu ja muiden osien peruspesu" tekee laskulla 98 €. Mikäli ammatinvaihto tulee joskus ajankohtaiseksi, kännykänpesijän toimi vaikuttaisi tuottoisalta. Koska minulle oli luvattu ilmoittaa, mikäli työ maksaisi yli 71 €, sain korjauksen 71 € hinnalla. (Se, että lähestyin kuluttaja-asiamiestä tällä asialla ei tietenkään vaikuttanut palvelun akuuttiin paranemiseen, ehei...)

Kuuna kullan valkeana ei ole elämä ollut näin rikasta pienten arkisten vastoinkäymisten suhteen kuin viime aikoina. Pitkän tauon jälkeen tänään on ollut ensimmäinen päivä hyvää tavallista arkielämää.  Ehkä juuri siksi tänään on ollut tavattoman hieno päivä!