Tämä HS:n uutisen aihe on ihmetyttänyt minua ennenkin. Yksi lähimmistä ihmisistäni on ympäripyöreästi kertonut työelämästään: Skitsofrenia saattaa hyvinkin puhjeta seitsemän vuoden iässä. Myöhemmässä iässä pahemmansorttisesti psykoottiset ihmiset oireilevat pienestä pitäen. Lapsuusikäisen psykoosit johtavat kokemusperäisellä näppituntumalla useimmiten niin vahvaan sairauteen, että tällaisen ihmisen kutsuminen mielenterveyskuntoutujaksi on silkkaa yliarviointia.

"Uutena ilmiönä 2000-luvulla ovat psykoottiset pikkulapset, joista nuorimmat ovat melkein vauvoja", kertoo Helsingin perheneuvolan johtaja Liisa Anttonen.  Millainen on psykoottinen kaksivuotias? Miten se ilmenee, miten tätä tutkitaan ja hoidetaan? Minkälaisia näkemyksiä hoitohenkilöstöllä on psykoottisuuden synnystä (sisäsyntyisyyden ja ympäristön vaikutukset)? Miten lapsia lääkitään? Ja edelleen: missä iässä lapsi voidaan luokitella psykoottiseksi? Pienen lapsen psyyke on niin keskeneräinen, että sen rikkoutumista on vaikea ymmärtää ilman kokemuspohjaa.

"Psykoottinen" on ollut mielenterveysasioissa vuosikymmeniä termi, jonka käyttöä on pyritty välttämään sen leimaavuuden takia. Alle 25-vuotiaissa on mieluusti nähty korkeintaan "psykoottisia piirteitä". Monen tuntemani ihmisen mielestä tällä on myös tehty paljon pahaa mm. tarpeellisen lääkityksen jäädessä pois. Pikkulapsen diagnosoiminen psykoottiseksi edustaa aivan toisenlaista kulttuuria.  Lastenpsykiatrisen hoidon tarpeessa olevia lapsia on toki ollut aina, eikä Hesarin uutisen mukaan lasten määrä ole noussut. Hoitoa tarvitsevat lapset ovat vain entistä sairaammista perheistä ja kohdanneet useampia riskitekijöitä. Lasten ja nuorten psykoottisuutta on yhä edelleen jonkinasteinen tabu. Aiheesta olisi mielenkiintoista lukea paljon enemmän, mutta etsimättä en ole aiheeseen törmännyt.