Kävin taas tänään kirjastossa. Kaupunginkirjaston valikoimat jaksoivat yllättää tänäänkin ankeudellaan. Yksi mainio puoli kirjastossa kylläkin on: sieltä voi lainata läjäpäin teoksia, jotka kirjakaupassa ohittaisi mielenkiinnottomina. Huonompiakin kirjoja on hauska selata läpi. Selaamisen jälkeen kyseiset sarasvuot ja lenitaairistot kuitenkin muuttuvat lähinnä ongelmajätteiksi: niistä on saanut tarpeekseen loppuelämäkseen. Miten harras hetki onkaan palauttaa ne silloin kaupunginkirjastoon muiden pahanhajuisten kirjojen joukkoon!

Tämä itsenäistyvän ADHD-nuoren opas ei suinkaan ole huono, se ei vain ole relevantti omaan elämääni. Kirja on suurelta osin ns. selkokielinen, joten sen lukaisi läpi yhden pitkän kylvyn aikana. Kirja herätti ajatuksia ja auttoi muodostamaan kuvaa siitä maailmasta, jossa ADHD-nuori elämänsä elää. Tämäkin teos kannatti lukea - ja hauska se on myös palauttaa!