Kirja kertoo, ettei luovuus mitään uuden keksimistä tarkoita. Riittää, kun oppii leikkaamaan ja liimaamaan paremmin. Juuri näin tämä teoskin on kirjoitettu. Otetaan hyvin kunnioitettava kasa 1990-luvun ja 2000-luvun merkittäviä teoksia. Poimitaan teoksen keskeisin anti ja selitetään se. Sitten jatketaan teemaa kertomalla esimerkkejä aiheesta ja lopuksi tehdään asia puhuttelevammaksi kertomalla omakohtainen tunteisiin vetoava esimerkki. Toistetaan.

Kun kahteensataan sivuun mahdutetaan buddhalainen mielentyyneysharjoitus, Maslowin tarvehierakiat, Bohmin dialogikäsite, Eliotin suorittamispohdinnat, Bonon ajatushatut, Webb Youngin ideoiden tuottaminen, Dawkinsin meemiteoria, Ardenin ajatukset ideavarkaista, Golemanin tunneälyjutut, Joharin ikkuna, Csikszentmihalyin flow-teoria, Coveyn tehokkuusideat ja Robbinsin tarvekategoriat, kärsivät monet seikat. Varsinaista pihviä kirjassa on vähän. Suuri osa siitäkin muodostuu psychobabble-latteuksista tyyliin "kielteisistä tunteista voi kuitenkin vapautua vain antamalla anteeksi" tai "energia antaa vipuvoimaa, joka vie nykyisestä tilasta tavoitetilaan".

Tästä kirjasta jäin eniten miettimään, ketkä tämän kirjan ovat todellisuudessa kirjoittaneet. Kirjan ensi sivuilla mainitaan copyrightin omistajiksi "Talentum Media Oy ja Henkka Hyppönen" - tässä järjestyksessä. Osa tekstistä tuntuu lähes sanatarkkaan englannista käännetyltä. Kirja selkeästi koostuu myös useamman kirjoittajan osuuksista. Joku kirjoittajista käyttää Hyppösen entisestä työnantajasta nimeä "Kiss Fm", toinen taas oikeaoppisempaa "Kiss FM". Toinen tietää kyseessä olevan Daniel Golemanin, toisessa osassa kirjaa puhutaan taas Daniel Colemanista. Nolot pikkukämmit kertovat kirjoittajista ja heidän asiantuntemuksestaan ja huolellisuudestaan inhottavan paljon. Teoksen suosittelemaa "skeidasuodatinta" olisi sopinut käyttää tähänkin kirjaan.