Kuuluuko Gordon Brown Botoxin käyttäjäkuntaan? Mitä Tony Blairin olisi todella pitänyt sanoa tiukkoihin kysymyksiin Irakin joukkotuhoaseista?

Kuten edellisetkin Adrian Molen päiväkirja-aineistoon perustuvat teokset, tämäkin on täysin kreisin. Kirjailija Sue Townsend on kertonut tämän kirjan ehdottomasti jäävän sarjan viimeiseksi teokseksi. Koska olemme Adrian Molen kanssa tuttuja nuoruudestani, en voinut jättää viimeistäkään teosta lukematta. Tässä osassa Adrian on varttunut hormonaalisesti yliaktiivista teini-ikäisestä yli kolmikymppiseksi herrasmieheksi, joka on edelleen täysin yhtä hukassa omassa elämässään. Suuresta kirjallisuudestahan tässä ei ollut kyse, mutta minua tämä teos viihdytti kovasti. Sivujuonteena kulkeva kuvaus brittiläisestä yhteiskunnasta 2000-luvun alussa on täyttä herkkua: palveluammatit ovat niin vahvasti maahanmuuttajien hallinnoimia että asioitaan on vaikea toimittaa englannin kielellä ja terveydenhuolto ja NHS ovat kokeneet railakkaan reformin.

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että Adrian on niin Hyvä Ihminen, että tämä kirja olisi ansainnut hieman toisensävyisen lopun. Kirjailijoilla lienee kuitenkin yksinoikeus fiktiivisiin henkilöhahmoihinsa, joten tästä päätöksestä ei voine valittaa.