Sisarussuhteet ovat yleensä elämän pitkäkestoisimmat ihmissuhteet ja myös ihmisen läheisimpiä suhteita. Vanhemmiten jopa 83 % ihmisistä kertoo olevansa läheisiä sisarustensa kanssa, vaikka varhemmalla iällä näin ei ollutkaan.

Suuren rikkauden lisäksi sisarussuhteet toki aiheuttavat paljon ristiriitoja ja jokapäiväistä kränää. Erityisen helposti lapsi voi tuntea jääneensä syrjään tai vähemmälle avioero- tai uusperheissä tai mikäli perheessä on kroonisesti sairas tai vammainen sisarus. Myös kun perheessä on kaksoset (tai kolmoset), "yksittäin syntyneelle" sisarukselle jää jossain määrin ulkopuolisen rooli.

Syntymäjärjestys vaikuttaa kirjan asiantuntijoiden mukaan yllättävänkin vähän lapsen persoonaan. Suunnilleen samanikäisistä lapsista tyttö on usein dominoivampi. Länsimaissa siskokset ovat yleensä  läheisimmät toisilleen, vähiten läheisiä toisilleen ovat yleensä veljekset.

Sisaruksia tulisi opastaa ratkaisemaan riitojaan ja keskustelemaan itse erimielisyyksistään - mutta miten? Vanhempien olisi hyvä muistaa, että jo alle puolitoistavuotiaat osaavat tarkoituksellisesti ärsyttää isompia sisaruksiaan. Lapsia tulisi myös rohkaista siihen, että vanhemmilta saa aina apua ja tukea, mutta vanhemmille kanteleminen ei ole suotavaa, mikäli ainoana motiivina on sisaruksen saattaminen kiipeliin. Jo pienestä pitäen tulisi puhua ja nimetä lasten negatiivisia tunteita ("nyt olet todella vihainen"). Tämä auttaa lapsia tunnistamaan ja hyväksymään omia tunteitaan sekä tarjoaa työkaluja itsensä ilmaisemiseen verbaalisesti esim. agressiivisen käytöksen sijaan. Tärkeää on myös pitää selkeitä sääntöjä ("meillä ei lyödä tai nimitellä ketään").