399169.jpg
Varasin tämän kirjan kirjastosta lähinnä siksi, että olen tykännyt useimmista Duodecimin julkaisemista kirjoista. Tämä kirja ei kuitenkaan aivan vastannut odotuksiani. Entisten kokemusten ja kirjan otsikon perusteella odotin jotain psykologistyylistä katsausta ihmismielen kognitioihin ja tajuntaan. Tämä kirja on kuitenkin kriminaalipsykiatrin kirjoittama. Psykologian sijaan kirjan katsantokanta on pikemminkin psykiatrinen. Kirja tarjoaa myös hyvin kattavan katsauksen otsikkonsa alle kuuluvia psykiatrisia tapauksia. Mukaan on mahdutettu Auervaara, kreivi Lingren, lavahypnoosit, Rasputin, Adolf Hitler, voodoo ja uskonnollisia kulttiryhmiä.

Duodecimin kirjoissa on yleensä erittäin selkeä sisällys ja napakka sisältö. Niihin verrattuna tämä Hannu Lauerman kirjoittama teos on hieman ryhditön ja harhaileva. Kirja on paikoittain hauska, mutta kirjoittajan ote on myös ajoittain turhan kyyninen ja ylimielinen. Huuhaan kritisoiminen on toki tarpeen, mutta käsiteltäessä esimerkiksi toisten ihmisten maailmankatsomusta ripsaus hienotunteisuutta voisi kaunistaa.

Kirja oli mielestäni sekä aihepiiriltään että tekstiltään raskasta luettavaa. Itse karsisin kirjan lukuisista tapausesimerkeistä. Yksityiskohtaiset kuvaukset esimerkiksi eri uskonnollisten kulttien joukkoitsemurhien toteuttamistavoista eivät minua kiinnosta. Mielestäni se, että luonnehäiriöt, psykoosit ja muut mielenterveyden häiriöt, kriminaalit, verityöt ja kuolintavat eivät ole erityisen kiinnostavia asioita, kertoo oman psyykeni tilasta ihan positiivisia ja mukavia asioita.