Helinä Siikala on kirjoittanut kirjoja jo 1980-luvulta ja ollut useassakin naistenlehdessä haastateltavana. Vasta nyt tartuin hänen teokseensa.

Yksinäisyydestä ja kohtaamisen yksinkertaisuudesta on kirjastoluokittelussa ryhmässä 17.3 Elämänfilosofia. Tämä kirja keikkuu luokittelussaan jossain kaunokirjallisuuden ja elämänfilosofisen teoksen välimaastossa. Mielestäni tämä kirja ei oikein yllä riittävän korkealle tasolle kummassakaan. Siikala kirjoittaa sivuja lapsuusmuistoistaan, silloisista tunnetiloistaan, näkö- ja hajumuistoistaan teknisesti aivan oikeaoppisesti. Kaunokirjallinen teksti ei lähde siivilleen vaan töksäyttää lukijaansa useamman kerran yhdellä aukeamalla.

Kirjan teksti yksinäisyydestä ja kohtaamisesta ei kohtaa eikä puhuttele minua: en tunnista näitä asioita itsestäni. Ainoa kohta, jossa tunnistan jotain omista ajatuksistani, on Siikalan maininta lapsen oppimisesta matkimiseen. Muistan nuorempani pohtineeni tätä aihepiiriä: Kuinka paljon ihmisen elämästä voi oppia tekemällä mallien mukaan, matkimalla ja emuloimalla? Missä määrin se on mahdollista ja missä määrin järkevää? Itse olen lapsesta asti ollut jossain määrin jääräpää, jonka on täytynyt itse kokeilla ja havainnoida asioita; hakata päätä seinään ja sitä kautta huomata, että seinä todellakin kannattaa kiertää. Usein olen pohtinut, kuinka paljon elämässä olisikaan päässyt helpommalla, mikäli olisi vain noudattanut ympäristön oletuksia ja vaatimuksia. Toisaalta olen myös melko varhain tullut siihen lopputulokseen, etten koskaan olisi voinut elää niin.

Haluan ainakin pitää kiinni illuusiosta, että henkilökohtaisen moraalin ja arvomaailman kehittäminen on paitsi yksilön oikeus myös omanlaisensa velvollisuus. Ehkäpä en tunnista Siikalan potemaa yksinäisyyttä juuri tästä syystä. Päätä seinään hakatessani olen aina tiedostanut olevani hyvin yksin. Siikala kirjoittaa: "Hän yrittää opetella olemaan niin kuin luulee, että täällä on oltava." Jotenkin tuo suorittamaan taipuvainen ja hyväksyntää hakeva ihminen tuntuu olevan päänhakkaajaa paljon yksinäisempi ja onnettomampi. Siikalan ihmiskuva on minulle vieras. Mielenterveyden häiriöihin viittaavat ominaisuudet kuten Siikalan mainitsema päässä jatkuvasti soiva arvosteluautomaatti ovat minulle ensisijaisesti pahaan oloon ja mielenterveyden häiriöihin liittyviä seikkoja - eivät syvemmän ihmisyyden ja henkisyyden saavuttavien korkeampien sielujen etuoikeuksia.