57082.jpg
Monen vuoden jälkeen hankin itselleni kirjastokortin kaupunginkirjastoon. Kirjastoihmiset ovat ehdottomasti oma ammattikuntansa. Jo yhdellä silmäyksellä heillä on jokin yhteinen nimittäjä.

Kolmesta lainaamastani teoksesta olen jo lukenut kaksi. Niistä parempi oli tämä teos. Olen kirjoittajan kanssa yhtä mieltä siitä, että tämäntyyppisiä onnellisuusoppaita tarvitaan. Populaaripsykologian teoksethan käsittelevät yleensä jotain tiettyä ongelmaa, kun taas tämä teos keskittyy hyvinvoinnin lisäämiseen eikä patologian poistamiseen.

Eniten jäin ajattelemaan teoriaa elämän käsikirjoituksesta. Tämän mukaan ihmisellä on oma sisäinen tarinansa, jonka hän on itse kirjoittanut. Tämän sisäisen tarinansa asettaman filtterin kautta ihminen havainnoi ja hahmottaa maailmaansa. Tunnetuimista ja helpommin tunnistettavissa olevista elämäntarinoista mainitaan uhrin, syntipukin ja vammaisen tarinat. Teoriasta voi mutkan kautta johtaa sen, että ihminen voi melkoisen vapaasti kirjoittaa haluamansa elämäntarinan.

Tästä teoriasta olen lukenut n+1 kertaa aiemminkin, mutta olen aina aiemmin ohittanut aiheen sitä koskaan sisäistämättä. Ilmeisesti kyseiset artikkelit ovat naistenlehdissä sijainneet liian lähellä horoskooppeja!