Varovaisen arvion mukaan olen polttanut kymmenen grammaa adrenaliinia niinä hetkinä, jolloin olen joutunut tuskailemaan tämän ilmaisen WLAN-yhteyden kanssa. Välillä kaistaa on kiitettävät neljä megaa. Tänään kaistaa oli kuitenkin iltayhdeksään saakka tarjolla tasan nolla tavua. Nyt tämä taas toimii ja rauha on palannut otsatukan alle!

Tänään olen katsonut peräti kaksi elokuvaa. Ensimmäinen oli pöhkökomedia Dukes of Hazzard. Elokuva oli niin kertakaikkisen pöhkö ja kliseinen, että se oli todella hauska. (Charlien enkelit, take note!) Herkulliset ja suoraan henkilöille kirjoitetut sivuroolit olivat Burt Reynoldsilla ja Jessica Simpsonilla. En voinut olla huomaamatta suorastaan identtisiä ilmeitä, mimiikkaa ja maneereita Burt Reynoldsin ja erään täkäläisen kaupunginteatterin näyttelijän välillä. Kumpi lienee innoittanut toista?

Toinen elokuvista oli Äideistä parhain. Se, mitä olen kirjoittanut vahvasta alttiudestani tunteensiirtoon, pätee erityisesti niiskniisk-elokuviin. Minä ja niiskniisk-leffat emme sovi yhteen. Kyseessä oli kyllä hieno *niisk* elokuva.


Illan päätteeksi olisi tarkoitus vielä lueskella kesken olevia teoksia, jotta saisin huomisella kirjastoreissulla palauttaa mahdollisimman monta opusta.