Dunderfelt nimeää tässä kirjassaan perinteiset persoonallisuustyypit uudelleen, sillä vanhoihin nimiin liittyy hänen mielestään liikaa yksioikoisia mielikuvia. Melankolikko, joka on introvertti, voimakastahtoinen, varovainen täydellisyydentavoittelija, on tässä kirjassa ristitty siniseksi persoonallisuustyypiksi. Koleerikko on punainen: ekstrovertti, voimakastahtoinen, voimakkaasti itseään ilmaiseva ja käytännöllinen. Sangviinikot ovat keltaisia: puheliaita, hyväntahtoisia ja ihmisläheisiä tunneihmisiä. Flegmaatikkojen väri on tietysti rauhoittava vihreä. Heihin yhdistyy tasapainoisuus, rauhallisuus, huolellisuus ja vakaatahtoisuus. Jokaisesta tyypistä kirjoittaja nimeää myös julkkisesimerkin: vihreä on Arvi Lind, keltainen Hjallis Harkimo, keltainen Arja Koriseva ja sininen Mauno Koivisto.

Osa ihmisistä edustaa yhtä persoonallisuustyyppiä melko puhtaasti. Osa on kahden tyypin sekoituksia: Dunderfelt puhuu oransseista, violeteista, turkooseista ja keltavihreistä ihmistyypeistä. Ihminen voi myös ilmentää kaikkia persoonallisuustyyppejä ja persoonallisuus voi myös muuttua elämänkaaren varrella usempaankin otteeseen. Ihminen voi aktiivisesti pyrkiä muuttamaan osaa persoonallisuudestaan.

Tässä kirjassa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Dunderfeltin tämänastisista teoksista Elämänkaaripsykologia on ehdottomasti merkittävin. Ihmisten eri persoonallisuustyyppien tunnistaminen sekä niihin reagoiminen ovat oleellisia elämäntaitoja. Tästä kirjasta saa virikkeitä ja materiaalia omaan asiaa koskevaan ajatustyöhön.