Tämä kirja on käännös ruotsinkielisestä alkuperäisversiosta. Pelkän suomentamisen lisäksi kirja olisi pitänyt myös sovittaa suomalaisiin oloihin. Nyt tässä kirjassa on huomattava määrä ruotsalaisia etikettitapoja, eivätkä skånelaiset kansanperinteet välttämättä sovellu hyvin Suomessa julkaistavaan kirjaan.

Kirjan loppuun on lisätty neljän suomalaisen yliopistotyypin esseet puheesta. Kirjoitukset ovat sinällään hyviä ja asiallisia, mutta täysin päälleliimattuja eivätkä ne nivoudu alkuperäiseen kirjaan.

Muutoin kirjan asiasisältö ja kirjoitustapa on sangen miellyttävä. Kaikkein antoisimmaksi kohdaksi koin Liisa Salo-Leen artikkelin Kulttuurien välistä puhetta. Tässä siitä lainaus:

"Asioiden esittämisjärjestys voi myös olla tulkintavihje (samoi kuin jostakin puhumatta jättäminen). Esimerkiksi anglosaksisissa maissa tärkein asia ("point") esitetään suhteellisen alussa ja sen jälkeen asiaa kehitellään ja syvennetään, esitetään esimerkkejä jne. Tätä pidetään johdonmukaisena ja selkeänä esittämistapana. Latinalaisten kielten alueella, Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa, puheen alku on usein eräänlaista "lämmittelyä": kuulijat tottuvat puhujan tapaan esiintyä ja ryhtyvät nauttimaan kielellisestä herkuttelusta. Varsinainen asia tulee alkulämmittelyn jälkeen - näin on usein myös kirjallisessa esityksessä. Kuulijat - kuten lukijatkin - ovat tottuneet tähän rakenteeseen ja terästäytyvät vasta tiettyjen alkulauseitten jälkeen. Tämän ovat huomanneet Euroopan unionissa työskentelevät suomalaisetkin: tärkeät sanottavat menevät kuulijoilta usein ohi korvien Brysselissä, jos ne sanotaan heti puheen alussa!"