James Lovelock kuuluu niihin ihmisiin, joita minä en voi olla ihailematta. Vuonna 1919 syntynyt Lovelock on viimeisen vuosisadan aikana ehtinyt perehtyä usempaankin alaan ja on viimeiset 43 vuotta ollut vapaana tutkijana. (Toinen tällainen uskomattoman hienolta vaikuttava tapaus on kirjailija Bo Carpelan, jonka kenties paras teos Kesän varjot ilmestyi kirjailijan 80-vuotispäivien korvilla. Varsinkin kun omassa elinympäristössäni sanat "vuorotteluvapaa", "osa-aikaeläke", "väsymys" ja "burnout" ovat turhan usein kuultuja, tuntuvat näiden elämäntyötään rakastavien ihmeellisten ikäihmisten tarinat sitäkin upeammilta.)

Lovelock on nimetty Gaia-teorian isäksi. Suppeasti ilmaistuna tämä teoria tarkoittaa, että maapallo toimii eräänlaisena superorganismina, joka pyrkii säätelemään itseään ja mm. lämpötilaansa. Teoria on yhä tunnetumpi mutta pysyy yhä teoriana: emme osaa vielä vastata, miksi tällainen homeostaasi on tai ei ole olemassa. Joka tapauksessa Gaia-teoria on arvokas jo ajattelun välineenä.

Kirjassaan Lovelock käyttää myös voimakkaan puheenvuoron ydinvoiman puolesta. Fuusioenergiaa odotellessa ydinvoima on ainoa realistinen vaihtoehto fossiilisille polttoaineille. Ydinvoiman haittavaikutukset ovat mikroskooppiset verrattuna fossiilisten polttoaineiden aiheuttamaan planeetan lämpenemiseen. Lisäksi Lovelock haluaa muistuttaa, että ihmisten ydinjätteitä kohtaan tuntema pelko on aiheetonta. Ydinjätteet eivät suinkaan vaeltele maan sisällä mihinkään vaan pysyvät tiiviisti varastointipaikassaan.

Rankin kannanotto on Lovelockin näkemys maapallon kantavuudesta. Kirjan mukaan planeettamme kestokyky on korkeintaan miljardi ihmistä. Kirjoittajan mielestä ydinvoima on ainoa ekologinen vaihtoehto ja uskontomme (kristinusko) on pitkään sokaissut meitä uskomaan, että planeettamme on meidän ja voimme tehdä sillä mitä haluamme. On helppoa nähdä, miksi Lovelock on kiistelty ja paljon puhuttu myös persoonana. Minä taidan haluta tämän loistavan kirjan ihan omaan kirjahyllyynikin. Olisin kiinnostunut tutustumaan muuhunkin Lovelockin tuotantoon ja jälleen kerran tämä kirja on nostanut intoani tilata se ainaisesti puhumani Nature-lehti. Lukemiseen ei ole koskaan tarpeeksi aikaa...