Argh! Näin mielenkiintoisesta aiheesta lattean kirjan tekeminen tulisi välittömästi kriminalisoida!

Älykkyyttä ei edelleenkään osata hyvin määritellä. Älykäs voi olla monella tavalla. Tunnistamme älykkyyden vaikkemme osaa sitä määritellä. Tai sitten emme - osa lapsista on älykkäitä, sitä ei vain huomata. Älykkyyttä on vaikea mitata - onko ÄO 120 yhtä kaukana keskiverrosta kuin ÄO 80? Älykkyystestit kalibroidaan niin, että keskimääräinen ÄO on 100, vaikka testitulokset ovat vuosikymmenien kuluessa parantuneet. ÄO 100 vuonna 2006 osaa enemmän kuin ÄO 100 vuonna 1976. Silti molemmat ovat testien mukaan yhtä älykkäitä.

Älykkyydessä on kansojen välisiä eroja, mutta siitä ei kannata puhua ääneen. Se, joka on moista yrittänyt, on alkanut ensin näyttämään lehtikuvissa mielenterveyskuntoutujalta ja sittemmin lakannut esiintymästä lehtikuvissa. Älykkyys on myös osaltaan perinnöllinen ominaisuus, mutta siitäkään ei kannata keskustelua herätellä. Älykkäille ei peruskoulussamme ole mitään omaa erityisopetusta. 25 % heikosti menestyvistä oppilaista järjestetään erityisopetusta.

Kirjan mukaan ÄO:n noustessa noin 170:een on lapsen elämässä odotettavissa ongelmia. He ovat miltei aina tympääntyneitä koulutyöhön, joka ei tarjoa mielenkiintoisia haasteita vaan pelkkää tiedon pänttäystä. Etenkin lahjakkaat tytöt ovat poikia tunnollisempia ja herkempiä ja ahdistukseen taipuvaisia. Mielestäni he kaipaisivat ja heidän tulisi olla oikeutettu erityiseen tukeen ja ohjaukseen siinä missä heikommin menestyvien oppilaidenkin.