Kari Enqvist on kirjoittanut esseekokoelman, joka on paikoittain hersyvän hauska. Kirjoituksissa on mukana useita tyylilajeja. Näistä omaelämäkerrallinen "Epäintellektuaalisen elämäkerran sirpaleita" sekä tieteellistä yleissivistystä absurdismiin yhdistelevä "Kun Einstein ei keksinyt suhteellisuusteoriaa" toimivat selkeästi parhaiten. Enqvist on koulutukseltaan fyysikko ja juuri oman alan tiedon yhdistäminen yleistajuisempaan tekstiin on hänen vahvuutensa. Taiteellisemmalla otteella tehdyt kirjoitukset ovat sirpalemaisia, sillä Enqvistin proosantekokyky ei sellaisenaan riitä kantamaan sivulta toiselle. Tätä kirjaa oli enimmäkseen hauska lukea, mutta toisin kuin lienee tarkoitettu, tämä kirja ei herättänyt minussa ajatuksia. Einstein keksi suhteellisuusteorian. Jos hän ei olisi sitä keksinyt, myöhemmin sen olisi keksinyt joku muu. Näinhän elämä soljuu eteenpäin: jos ei jotain, niin sitten jotain muuta. Toisenlaisten valintojen seurauksena maailmamme voisi olla täysin toisenlainen (jos Hitler olisikin pärjännyt taidekoulussa jne...) Mielikuvitus on oiva voimavara, mutta kovin suurta taiteellista tai eksistentiaalista viisautta näihin tarinoiden "punaisiin lankoihin" ei sisälly, vaikka rivien välissä Enqvist antaakin toisin ymmärtää.