Olen viime päivät kironnut täkäläistä julkista liikennettä. Toimiva ja tehokas ilmastointi ei mielestäni ole mitään ylellisyyttä vaan näillä keleillä kulkuneuvossa silkka välttämättömyys. Töissä ja kotona (+26 C kummassakin) on miellyttävää ja ulkona (+27 C) on suorastaan fantastinen ilma. Pitkän työmatkan viettäminen kulkuneuvossa, jonka lämpötila vastaa turkkilaista saunaa, aiheuttaa alkuiltaisen väsymyksen ja päänsäryn. Tilaa ei voi välttää runsaalla veden kittaamisella eikä edes työmatkan jälkeisellä mansikkamargaritalla - molemmat konstit olen kokeillut tällä viikolla kahteen kertaan!

Tällä ja viime viikolla lähiympäristössä on ollut monenlaista draamaa. Minua ne ovat onneksi koskettaneet vain välillisesti. Kaikkein hurjinta oli sattua kuolonkolarin onnettomuuspaikalle. Ihminen on niin rakennettu, ettei tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva tragedia jaksa kovin järkyttää. Murskautuneen ihmisruumiin näkeminen sen sijaan pysyy mielessä pidempään, brr!

Transitio lomalta töihin tuntuu nykyisin käyvän kädenkäänteessä. Työpäivät ovat olleet tylsiä kuin maanantainen Kauppalehti, tätä tämä nyt taas on. Nyt alkoi kuitenkin muutaman päivän vapaa. Vielä on kesää jäljellä!