Värianalyysit ovat olleet meidän suomalaisten ilonamme jo pari vuosikymmentä. Ensimmäinen jaottelu oli peritylsä ja perustui neljään vuodenaikojen mukaan nimettyyn värivuodenaikaan. Peritylsän neljään vuodenaikaan perustuvan jaottelun aika on toivottavasti ohi. Suomalaisistahan lähes kaikki blondit ja ristiveriset (n. 65 % suomalaista geeniperimää kantavista) ovat värivuodenajaltaan kesiä ja lähes kaikki himppasen tummemmat (n. kolmannes väestöstä) ovat värivuodenajaltaan talvia.

Colour Me Beautiful -menetelmä on sofistikoitunein ja mielestäni myös onnistunein. Tässä menetelmässä ihmiset jaetaan kuuteen vallitsevaan värityyppiin (Vaalea, Tumma, Lämmin, Viileä, Pehmeä ja Kirkas). Jokaisesta vallitsevasta värityypistä löytyy vielä väistyvä ominaisuus. Näin luodaan 12 erillistä värityyppiä tylsän neljän sijaan: Vaalea & Lämmin, Vaalea & Viileä, Tumma & Lämmin, Tumma & Viileä, Lämmin & Pehmeä, Lämmin & Kirkas, Viileä & Pehmeä, Viileä & Kirkas, Kirkas & Lämmin, Kirkas & Viileä, Pehmeä & Lämmin ja Pehmeä & Viileä. Tämän jaottelun mukaan olisin Tumma ja viileä, vaikka mielestäni myös osa lämpimistä sävyistä sekä tyypin Kirkas ja viileä sävyistä sopivat minulle. Kovin vakavasti näitä ei siis kannattane ottaa! Mielestäni elämässä kuitenkin tarvitaan oikeassa suhteessa hömppää ja rankkaa asiaa. Tämä kirja on erinomainen hömpäntarpeen tyydyttäjä niille, joiden mielestä formulakisat ovat tylsiä, meluisia ja luontoa saastuttavia!