102832.jpg
Olen hajamielinen. Ennen tämän kirjan lukemista olin kylläkin pitänyt itseäni vähemmän hajamielisenä: lähempänä normaalia. Hukkaan kaukosäätimen suhteellisen usein ja välillä kännykkä löytyy vain siihen soittamalla. Viime vuosina olen joutunut pysyvästi eroon silmälaseistani, passistani ja iPod-soittimestani. Kouluaikoinani olen tahattomasti unohtanut viimeiset oppitunnit ja lähtenyt liian varhain kotiin. Olen joutunut dyykkaamaan roskista, kun olen vahingossa laittanut jäteastiaan roskapussin lisäksi kaiken muunkin kantamani tavaran. Unohdan välillä ottaa eväät mukaan töihin. Kerran viikossa en voi viedä eväitä, sillä kaikki sopivan kokoiset eväsrasiat ovat työpaikalla. Hauskoista kommelluksista lukeminen ei ole niin hauskaa, kun aiheesta on täysin omakohtaisia kokemuksia. En sentään ole unohtanut lähimmäisiäni vieraalle paikkakunnalle enkä mennyt autokatsastukseen bussilla unohtaen autoa kotiin. Ai niin, minulla ei ole autoa....

Tämän kirjan myötä olen myös vakuuttunut siitä, kuinka hyvin olen oppinut ominaisuuteni kanssa elämään. Osaan ostaa riittävästi hansikkaita ja ylimääräinen sateenvarjo on hyvä olemassa. Itse asiassa mikä tahansa tarpeellinen ja edullinen käyttöesine saksista purkinavaajaan on hyvä olla kahtena kappaleena. Käytän kommunikaattorini kalenteria ja muistutuksia. Olen oppinut pitämään lompakkoa aina käsilaukussa ja avaimia puhelinpöydällä. Näin ne löytyvät lähes aina. Poikkeuspäivinä avain on todennäköisimmin pudonnut puhelinpöydän taakse. Jos näinkään ei ole, avain on edellisenä päivänä käyttämieni vaatteiden taskussa. Kadonnut lompakko on taas metrin säteellä tietokoneesta: olen tehnyt nettiostoksia ja naputellut Visa-kortin numeron suoraan kortista.

Kirja on hauskaa luettavaa, mutta jäin kaipaamaan kannen lupaamia vihjeitä ja niksejä. Lisää aiheesta täältä.