Maija-Riitta Ollilan kirjoja on aina ilo lukea. Ollilalla on asiaa, aivan liian paljon  asiaa yhteen kirjaan. Suurimmassa osassa lukemistani kirjoista sisältö voitaisiin tiivistää kahteenkymmeneen sivuun. Lopun aikaa sisältöä vain käännellään ja väännellään eri kulmiin ja kerrotaan aiheeseen liittyviä esimerkkejä. Siksipä Ollilan vyöryvä asiapitoisuus tuntuu tavallaan miellyttävältä, vaikka hänen kirjansa  hyötyisivät kovasti pienestä tiivistämisestä ja valikoivasta karsinnasta.

Kirjaan on mahdutettu lukuisia aihepiirejä. Ollila aloittaa faktalla ja fiktiolla. Ollila haluaa muistuttaa, että siitä kuinka arvotamme puhujan, riippuu pitkälle myös kuinka arvioimme hänen sanomaansa. Omatuntomme on mitä todennäköisemmin heimomme ääni. Tämän puolesta puhuu se, että omatunto voidaan kulttuurista riippuen saada kertomaan hyvinkin erilaisia asioita. NLP-teorian Ollila rinnastaa nykypäivän samanismiin.

Sitten mielikuviin... "Tuhon mielikuvat ovat yhtä tehokkaita kuin siunauksen kuvittelut. Alitajunta tekee parhaansa toteuttaakseen sille esitetyt tilaukset." Ollilan mukaan elämme mielikuvien ylivallan aikaa. Se on kuitenkin vain vaihe ihmisen historiassa ja se tullee myöhemmin viemään "asioitakin" eteenpäin. Useat meistä tavoittelevat yksilöllistä elämää. Nyky-yhteiskuntamme yksilöllinen elämäntyyli vain tuntuu kuitenkin hyvin kollektiiviselta ja mahtuu vaikkapa yhden elämäntapalehden kansiin (Gloria, anyone?).

Uskomusjärjestelmämme ovat vankkoja. Ulkopuolisen on lähes mahdotonta murtaa sitä, ellei ao. henkilö itse halua tulla ulos käsitteellisestä linnoituksestaan. Maailma on rajaton, niinpä voimme itse luoda omat rajamme. Tämä on monesti myös viisautta. Ollilan mukaan terveydenhuoltoalalla kannattaa kuvitella rajoja ja erillisyyttä itsensä ja kärsivien välillä. Eläytyminen ja myötätunto ovat eri asioita.